EEhhehheh
No niin eli onnistuin lataamaan sen kuvatarinan tänne bloogeriin enkä malta
odottaa et pääsette lukemaan sen
vaikka ei teitä lukioita
taida kovinkaa paljon olla e///e
Mutta eiköhän mennä siihen
kuvatarinaan
Picfic 1: Myyrä
Hazel: Vaikka sokeutumisestani onkin jo melkein vuosi...
Kaipaan näköäni kovasti.
En halua vain tuntea auringon lämpöä, vaan haluan myös nähdä kuinka se valaisee metsiä ja kukkuloita.
Enkä halua vain kuulla, kun linnut laulavat puissa, vaan haluan nähdä, kuinka ne oppivat lentämään.
Mutta onneksi...
*tiputtautuu*
*Laskeutuu virheettömästi*
Onneksi opin tuntemaan nämä paikat ennen sokeutumistani.
Minua ja veljeäni vainottiin kun olimme lapsia. Isä ja äiti olivat jättäneet meidät jo nuorina. Vuosi sitten paholais järjestö melkein onnistuivat tappamaan meidät.
Minä selvisin hengissä, mutta menetin näköni. Veljestäni en ole kuullut sen jälkeen...
Nyt olis sitten teidän vuoro sanoo et mitä mieltä ootte. Pitäskö jatkaa vai oliko nii huono, että pitäs heittää tää blogi idea kaatopaikalle ^^
Enni ja Hazel










Oioiiioii! Sinunhan pitäisi saada heti vaikka...vaikkavaikka.....1000000000 lukijaa. Tosi hyvä idea. Ja nuo silmät. Aarrgh! ÖnÖ. Ihana. Jatka ihmeessä. :33
VastaaPoistaIhanaa että tykkäsit nun
Poistawow enni mitä ihmettä t: sokeutunut myyrä
VastaaPoista😍💗💪🏽
VastaaPoistaApuaaaa tääää on ihana jatka äkkii ;-;-;;- ps. lisää lukijapalkki
VastaaPoistatonne, nii sit kaikki pystyy liittyy lukijaks :3
Wooow kui ihana tarina jatka tätä😍💕
VastaaPoistaSöpö hazel
VastaaPoista